Eilen ahkera Laura osallistui koulunsa alipainevalukurssille ja alkoi vihellellen kaivertamaan vahamallia. Oho! Pieni lipsahdus ja työstökalu tuli suoraan Lauran peukkukynteen. Siinä sitten melkein katkennut kynsi laastarin alle pakettiin ja eikun vapaavalintaan etsimään ratkaisua kynteen. Ratkaisu löytyi! Meinaan akryylikynsipaketti! Wihii!
Sitten pääsin kotiin ja kurkkasin, että mitäs sielä laastarin alla onkaan. No sielähän se rampa kynsi, mutta oli revennyt vain sitten ihan kokonaan.
Eikun lakat pois ja töihin!
Olisi tuo hetken kestänyt noinkin, mutta jäljelle jäänyt kynsikerros oli TODELLA ohut.
Typeränä ihmisenä ja tohina päällä, laitoin sitten ranskistipin! Jes! No en masentunut enkä muutakaan vaan jätin kynteen tuotokseni joka oli muuten ihan OK. Eli toimi.
Päätin näin fiksuna kovetella muutkin kynnet. Kuulemma puu ja metallihommissa feikkikynnet kestää paremmin. Ihan tosi puutöissä on todellakin helvetin vaikeaa saada pidettyä kynnet niin, etteivät ne repeä! Näiden pitäisi kestää ainakin muutaman viikon. Siis todellakin ihan käytännön syynä järkevää. Nämä ovatkin kyllä todella vahvat ja tarvitaan isompia iskuja vaurioittumiseen.
En osaa elää liian pitkillä kynsillä ja päätin vain kokeilla pitkiä kynsiä hetken. Sitten viimeistelin ja viilasin kynnet lopulliseen muotoonsa.
Tarinan opetus: ÄLÄ TEE KOSKAAN TÖITÄ
2 kommenttia:
Karu tarina ja viisas opetus. Onnea muovikynsille!
Kiitos! Näillä on heti turvallisempi olo pakertaa töitä! :)
Lähetä kommentti