Olen siis paininut jo pitkään kriisin kanssa ja omasta mielestäni olen aina se homssuisin ja huolittelemattomin joka paikassa. Myöskin olen aina ollut erittäin tyttömäinen ja aina joka porukan "girly girl", mutta en ole osannut vain toteuttaa sitä ihan aina oikein ulkonäössäni. En siis silti mikään poikatyttö ole ollut.. vain.. persoonaton kasa, joka tykkää kivoista väreistä, kynsilakoista ja glittereistä.
Näimpä tämä blogi on ollut eräs hyvä keino "sulauttaa" sekaiset visiot yhteen könttiin. Vaikka sitä tuskin monikaan niistä (harvoista) lukijoista voisi huomata.
Tiedän, että sisälläni kasvaa osittain tyylitajuinen ihminen, mutta jotenkaen itseensä soveltaminen on hankalaa ja syytän siitä automaattisesti "epäpuettavaa kroppaani", eli isoa mahaa. Eli tekosyitä...
Yksi "hurjista" teoistani on ollut viime talvena käyttöön otettu henkarisäilytys. En siis ennen viimetalvea pitänyt kun muutamaa yläasteaikaista kevätjuhlamekkoa henkarissa. Eipä mulla hirveästi mekkoja tai pitkiä paitoja ollutkaan. Sovelsin siis sitä automaattisesti uudessakin asunnossa ja nykyään "pitkien vaatteiden" säilytys näyttää tältä:
Ihan siis normaalin ihmisen normaalintylsältä vaatekaapilta! Joo huomatkaa, en ole edelleenkään muodikas, enkä siksi pyrikkään. Oma vaatemakunikun on yleensä niin hetken trendeistä poikkeavaa.
Yksi vaate on kuitenkin ylitse muiden, jota vanha minäni ei olisi koskaan uskaltanut ostaa, vaikka siitä olisikin salaa haaveillut päiväkausia:
Tällainen aikuismainen ja kiva "silkki"paita! Ryppyinen sellainen koska en ole sitä vielä pitänyt. Koska en kai omista sille sopivaa alaosaa.. vielä.. Hakusessa onkin siis kivat ja siistit housut (ei farkut).
Meikkiin olen onnistunut livauttamaan enemmän väriä!
Ensimmäisen huulipunani ostin kesällä 2008 ja rohkeasti ylläoleva puna. Silloin käytin sitä vain satunnaisesti illanvietoissa. Nykyään saatan laittaa sitä ihan vaan kaupungille lähtiessäni (tai viemään huomion krapulaisista silmistäni).Kokonaisuudessaan tässä minun "suuressa ongelmassani" on ollut myöskin uskalluksen puute pukeutumisessa. Varmaan joku massasulautumisen jäänne yläasteelta?
Toivon kuitenkin, että ensivuosi sujuu yhtä hyvin ja onnistun etsimään tyyliäni, kuitenkaan hamstraamatta je keräilemättä järjestelmällisesti uusia vaatteita. Eli pyrin jatkamaan erittäin maltillisesti edelleen.
Tässä oli siis oma henkinen koosteeni menneeltä vuodelta, enää ei uuden vuoden vastaanottaminen ja vanhan hyvästeleminenkään tunnu näillä ajatuksilla mitenkään haikealta!
Muita jotka ovat huomanneet kohta loppuun kuluneen vuoden aikana tyylillisiä tai muutenvaan ulkonäöllisiä muutoksia? Lihomista ei lasketa :D
Heihei siis vuosi 2009 ja ensimmäinen vuodenpuolikas blogini julkaisemisesta koko maailmalle :) Sitä ensimmäistä vuotta kun tämä blogi oli pystyssä ei eletty täysillä, nyt eletään!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti