Blogimaailmassa kuohuu?

Ainakin olen saanut nyt lukea yhdestä sun toisestakin (ei-niin-henkevästä) blogista erilaisisia mielipidekirjoituksia ja mielipidekirjoituksia mielipidekirjoituksista.
Tietenkin itsellenikin tulee välillä tilanteita, jolloin tekisi mieli kirjoittaa painava sana yhdestä sun toisestakin asiasta, mutta en vain jaksaisi puolustella mahdollisia väärinymmärrettyjä kommentteja vastaan (erimielisiä kylläkin). Sitten kun painaisin sen minun hienon kirjoitukseni jälkeen "julkaise teksti" -nappia, kävisin muokkailemassa tekstiä varmaan jatkuvasti "eiku en mä näin voi laittaa kun jo ku voi tajuta sen näin tai noin".
Ei siis sillä, että olisin jotenkin epävarma, vaan artikulointini kirjoituksen kautta on joskus aika huonoa (eikä muuten johdu kirjojen lukemattomuudesta, niinkun jotkut väittää. Mä oon ollu kuulkaas aina aikamoinen kirjatoukka), kun taas tosielämässä osaan puolustella siinä 100sanaa/sekunti vauhdilla. Olen nopea tyttö puhumaan.

Toiseksi, on jotenkin muka täälä valittava puoli, mitä en osaa tehdä. Säälin aina hetken jotakuta tai asetun hetkellisesti jonkun puolelle, kunnes olen taas jonkun ihan toisen ihmisen kannalla tilanteen muuttuessa. Joskus jos jokun postaus ärsii niin maan perkeleesti, saatan olla kärkäskin, jos asia koskettaa minua enemmänkin, mutta se hetkellinen "vihani" koskeekin sitten vain sitä yhtä juttua, eikä yleensä jää pyörimään yhden henkilön tekojen ja sanomisien ympärille. Perimmältäni olen kuitenkin "kaikkien kaveri" -tyyppi ja se, että saa mun vihat päälleen, henkilön pitääkin jo olla julma ja paha. Ei siis riitä, että on ärsyttävä.
Tiedän myös, että "kaikkien kaver" -tyypit nähdään aika usein kaksinaamaisina ja muutenkin ärsyttävinä hiippareina. En voi sille mitään, voin olla ihan hyvin ärsyttävä hiippari.

Kaikenkaikkiaan en koe tätä touhua niin vakavaksi. Siis bloggaamista ja blogimaailmaa. Kiva tapa viettää aikaa ja jos joskus jotain henkevää (niinkun tämä kait) kirjoitan, niin saan kieriskellä itsesäälissäkin ja ties missä sonnassa omassa tekstissäni jos haluan. Onhan se joskus ihan vapauttavaa.
Veikkaan myös, että suurinosa täälä kohdatusta vihasta liittyy siihen turhautumiseen, kun ei saa itseään ja ajatuksiaan ehkä niin selkeästi esille, kun kasvotusten.

Näin minä täälä pienessä päässäni mietin ja päätimpä sitten ihan kirjoitellakkin asioita ylös. :) (nytkin tekee mieli jo muuttaa paria kohtaa, kun rupesin miettimään, että tää voi näyttää sellaselta "minä kiltti ja säälittävä, muut pahoja tosikoita" .-tekstiltä, mutta otan riskin)

Ps: Vähänkö ootan kun pääsen 1. pv Seppälään osteleen "uusia" pastellinvärisiä Models Owneja!!!! Mulla ei oo ollu koskaan pastellicremelakkaa. Ainakin keltainen on nyt sitten ostettava. Nää lakat on tullu jo mun uniinkin :P